Yhteisöt ratkaisevat kestävyyskriisiä - reportaasi tapahtumastamme, joka nosti ruohonjuuritason toimijoiden potentiaalin esiin
Jalotus ry ja Puistokatu 4 järjestivät 24.9. vaikuttavuustapahtuman, joka toi Helsinkiin joukon yhteisöjohtoisia toimijoita eri puolilta Suomea. Euroopan kestävien yhteisöjen tapahtumaviikolla järjestetty tilaisuus nosti esiin, miten yhteisöissä jo tapahtuva muutos voisi saada enemmän huomiota, tukea ja vaikutusvaltaa kansalaisyhteiskunnassa.
Tapahtuman avasi tutkija Eva Houtbeckers, joka kertoi, miten kansalaiset ja yhteisöt ovat kautta aikojen muuttaneet yhteiskuntaa ja miten sama potentiaali voitaisiin hyödyntää nyt entistä ponnekkaammin kestävyysmurroksen edistämisessä. Puheenvuorossa nostettiin esiin muun muassa kansansivistysliike, naisten oikeuksien liike, ympäristöliike ja osuuskuntaliike muistutuksina siitä, etteivät suuret yhteiskunnalliset muutokset ole syntyneet vain päättäjien työhuoneissa. Usein muutoksen ovat käynnistäneet tavalliset ihmiset, jotka ovat yhdistäneet voimansa ja uskaltaneet kokeilla uusia tapoja toimia.
Yhteisöt muutoksen tekijöinä
Tapahtuman puheenvuoroissa kuultiin monia ääniä erilaisista yhteisöistä.
Mukana olivat:
Jalotus ry
Dodo ry
Omavaraopisto
Keskiluokkakapina
Kuolajärven lapinkyläyhdistys
Suomen luonnonsuojeluliitto,
Permakulttuuriyhdistys ja
Muutoskollektiivi.
Jokaisen yhteisön toimintatavat ja lähtökohdat ovat erilaisia, mutta niiden esittelyissä toistui sama teema: kestävä muutos syntyy arjessa, yhdessä tekemällä ja rakentamalla vaihtoehtoja nykyisille toimintatavoille.
Jalotuksen toiminnassa rakennetaan edellytyksiä kestävälle ja merkitykselliselle elämälle. Ihmisiä tuodaan yhteen, lisätään ymmärrystä, kehitetään ja kokeillaan uusia tapoja elää ja toimia sekä vahvistetaan yhteistyötä, jonka avulla arjen teoista voi kasvaa laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Dodo puolestaan toimii urbaanin ympäristötoiminnan ja ekokatastrofin hidastamisen edistämiseksi ja permakulttuurissa on kyse elämäntavasta, oppimisesta ja sosiaalisen muutoksen mallista.
Omavaraopisto luo todeksi kestävän elämän mahdollistamisen maaseudulla, kädentaitojen merkityksen ja keskinäisriippuvuuksien ymmärtämisen yhteiskunnissa. Kun ihminen oppii tekemään itse ja ymmärtämään elämän perustavia edellytyksiä, syntyy samalla resilienssiä ja arvostusta kestävää elämäntapaa kohtaan.
Suomen luonnonsuojeluliiton yli 140 jäsenyhdistystä puolestaan osoittavat, miten suuri merkitys paikallisella toiminnalla on luonnon suojelussa. Luonnon puolustaminen tapahtuu juuri siellä, missä ihmiset elävät ja missä päätökset vaikuttavat konkreettisesti ympäristöön.
Kuolajärven Lapinkylä -yhdistyksen työ muistutti siitä, että yhteisöjen kestävyys tarkoittaa myös kulttuurin, kielen ja paikallisen identiteetin säilymistä ja elinvoimaisuutta. Keminsaamen kielen elvyttäminen on tärkeä esimerkki yhteisölähtöisestä työstä, joka edellyttää ihmisten oman aktiivisuuden lisäksi yhteiskunnallista tunnustusta ja pitkäjänteistä rahoitusta.
Suomen Permakulttuuriyhdistys esitteli toimintaansa ja sitä, miten luonnon toimintaperiaatteita soveltamalla voidaan uudistaa ruoantuotantoa, vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ja rakentaa kestävämpiä, omavaraisempia yhteisöjä.
Keskiluokkakapina haastaa erityisesti hyväosaisia tarkastelemaan omaa vastuutaan kestävyyskriisissä ja käyttämään vaikutusmahdollisuuksiaan yksilöllisten kulutusvalintojen lisäksi laajemman yhteiskunnallisen muutoksen edistämiseen. Toiminnassa hyödynnetään myös huumoria ja itseironiaa ihmisten herättelemiseksi.
Toimijuus voi olla myös hyvinvoinnin lähde
Elämme keskellä monikriisiä. Vaikka tietoa kestävyyskriisistä on enemmän kuin koskaan, kokemus omista vaikutusmahdollisuuksista voi jäädä heikoksi. Yhteisöt tarjoavat tähän jotain konkreettista: mahdollisuuden huomata, ettei muutosta tarvitse tehdä yksin ja että yhdessä voidaan saada aikaan enemmän.
Yhteisöllinen toiminta ei ole vain keino ratkaista ympäristöongelmia. Yhdessä tekeminen voi itsessään lisätä elämän merkityksellisyyttä, hyvinvointia ja osallisuutta. Ihminen ei ole vain kuluttaja tai yksittäisiä valintoja tekevä yksilö, vaan yhteisön jäsen, joka oppii, kokeilee, auttaa ja rakentaa uutta yhdessä muiden kanssa.
Kestävyysmurroksessa ei ole kyse vain siitä, mistä pitäisi luopua, vaan myös siitä, millaista hyvää elämää haluamme rakentaa tilalle. Yhteisöissä voidaan kokeilla uusia tapoja elää, saada enemmän hyvinvointia vähemmällä materiaalilla ja vahvistaa yhteyttä toisiin ihmisiin ja luontoon.
Samalla voidaan oppia pois kestämättömistä toimintatavoista ja kyseenalaistaa totuttuja käsityksiä hyvästä elämästä ja menestyksestä. Kestävyysmurros ei ole vain teknologinen tai käytännöllinen muutos, vaan myös muutos siinä, miten ajattelemme, elämme ja toimimme yhdessä.
Mitä päättäjät voivat tehdä?
Yhteisöjen puheenvuoroja kommentoi tapahtumassa Allu Pyhälammi (vihr.), Helena Marttila (sdp.) ja Pia Lohikoski (vas.). Kommenteissa kuului yhteinen käsitys siitä, että poliittinen päätöksenteko ja ruohonjuuritason toiminta voivat tapahtua rinnakkain, molempia tarvitaan.
Allu Pyhälammi muistutti, että ihmisiä ei ole luotu katsomaan vierestä vaan toimimaan itse. Hänen mukaansa kansalaisyhteiskunnan ja yhteisöjen valtaa kannattaisi vahvistaa. Päättäjät voivat tunnistaa ja tunnustaa yhteisöjen tekemää työtä, tulla itse mukaan ja mahdollistaa sen toimintaa lainsäädännön ja ohjelmien kautta.
Kommentissa nousi esiin myös ihmisen ja muiden lajien yhteiselo, monilajisuuden mahdollistaminen sekä ruuantuotannon potentiaali kaupungeissa ja miten ruokajärjestelmää voidaan muuttaa rakenteellisesti.
Helena Marttila nosti esiin kysymyksen siitä, miten kaikkein varakkaimpien kulutusta voitaisiin hillitä, ja voisiko yhteisöllisyys tarjota vaihtoehtoja yksilökeskeiselle omistamiselle ja kuluttamiselle. Hänen mukaansa politiikassa pitäisi myös paremmin arvostaa sitä, mitä kansalaisyhteiskunnassa jo tehdään. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan pieni joukko ihmisiä, jotka uskaltavat olla radikaaleja ja avata tietä laajemmalle muutokselle.
Kestävyyskriisin poliittisessa ratkaisukeskustelussa jää helposti liian vähälle huomiolle ruohonjuuritason toimijoiden ja yhteisöjen potentiaali muutoksen edistäjinä. Kansalaisyhteiskunnan mahdollisuudet tulisi tunnistaa nykyistä vahvemmin osana kestävyysmurroksen ratkaisuja.
Pia Lohikoski osallistui Jalotuksen järjestämään Kestävien yhteisöjen päivän keskustelutapahtumaan toista kertaa. Hän nosti esiin yhteisöt muutoksen avaimina: Yhteisö voi olla konkreettinen naapurusto, kylä tai ryhmä, mutta yhtä hyvin laajempi muutosverkosto tai kansanliike. Monissa yhteisöissä etsitään jo tapoja irtautua yksilökeskeisestä ja jatkuvaan kulutukseen perustuvasta elämäntavasta. Päättäjillä olisi mahdollisuus tukea tätä kehitystä esimerkiksi kannustamalla yhteisölähtöiseen ja naapurustotoimintaan sekä valtion että kuntien tasolla. Myös järjestöjen toimintaedellytykset ovat keskeisiä: kansalaisyhteiskunnan alasajo heikentää samalla yhteiskunnan kykyä synnyttää ja ylläpitää yhteisöllistä muutosta.
Muutos alkaa ihmisistä, mutta tarvitaan myös rakenteita
Tapahtuman keskusteluissa toistui painotus siitä, että yhteisöt eivät toimi irrallaan muusta yhteiskunnasta. Erilaiset hankkeet ja paikalliset kokeilut ovat osa laajempaa toimintakenttää, jossa yhteiskuntaa rakennetaan. Yhteisöt ovat työpaikkoja, joissa rakennetaan uudelleen elämän edellytyksiä, opitaan yhdessä ja tehdään näkyväksi riippuvuutemme toisista ja luonnosta.
Muutoskollektiivin viesti kiteytti tämän hyvin: mikään ei muutu, jos en itse muutu.
Kestävyysmurros tarvitsee toimijuutta ja toiveikkuutta
Yksilöiden ja yhteisöjen tekojen rinnalle tarvitaan poliittista ja rakenteellista tukea, jotta niistä voi kasvaa laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Yhteisöissä tehdään jo nyt arvokasta työtä, joka vahvistaa kriisinkestävyyttä ja paikallisuutta, suojelee luontoa, ylläpitää kulttuuria, opettaa uusia taitoja ja kehittää vaihtoehtoja kestämättömille elämäntavoille.
Päättäjiltä tarvitaan ennen kaikkea tämän työn tunnustamista osaksi yhteiskunnan uudistamista sekä yhteistyötä, pitkäjänteisiä resursseja ja rakenteita, jotka tukevat yhteisöjen toimintaa.
Samalla tarvitaan toiveikkuutta, joka ei perustu odotukseen siitä, että joku muu ratkaisee ongelmat puolestamme. Toivo vahvistuu, kun koemme voivamme tehdä jotain merkityksellistä yhdessä.
Euroopan kestävien yhteisöjen tapahtumaviikon keskustelu osoitti, kuinka monipuolista työtä yhteisöissä tehdään eri puolilla Suomea. Niiden potentiaali on tunnistettava ja tuotava vahvemmin osaksi yhteiskunnallista päätöksentekoa.
Lämmin kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille sekä Puistokatu 4:lle upeiden tilojen tarjoamisesta käyttöömme!
Tapahtuman tallenne julkaistaan Jalotuksen YouTube-kanavalla lokakuun aikana.
#FundingFarerFutures #EUDearProgram #EDSC2026
Tapahtuman rahoittaja on EU Dear Program ja ECOLISE-verkoston Funding Farer Futures -rahasto.
