Jalotuksen Veeran paremman arjen kevät - etätöitä Ranskassa

Viisi viikkoa Etelä-Ranskassa – arkea, perhettä ja etätöitä

Keväällä toteutimme perheeni kanssa pitkään suunnitellun matkan: lähdimme viideksi viikoksi viettämään arkeamme ulkomaille. Kohteeksi valitsimme monien mutkien ja pohdintojen jälkeen Etelä-Ranskasta pienen kylän. Mukana olivat puolisoni ja kaksi lastamme. Sen sijaan, että olisimme lentäneet nopeasti perille, valitsimme hitaamman ja harkitumman tavan matkustaa – ajoimme matkan itse.

Matka alkoi Helsingin Vuosaaresta, josta suuntasimme laivalla Saksaan Travemündeen. Vaikka merimatka oli pieni oikaisu, kokonaisuudessaan valintamme pohjautui haluun välttää lentämistä. Manner-Eurooppaan pääsee Suomesta sujuvasti maata (ja vettä) pitkin, ja samalla matkanteosta tulee osa kokemusta, ei vain siirtymä paikasta toiseen. Hitaampi matkustaminen ei ole pelkästään ekologisempi vaihtoehto:  se myös rauhoittaa ja antaa aikaa sopeutua. Lapset fiilistelivät merimatkaa todella paljon, vaikka se oli pitkä (n. 30 tuntia).

Periltä Ranskasta olimme vuokranneet talon, josta muodostui meille väliaikainen koti. Tärkein tavoitteemme ei ollut nähdä mahdollisimman paljon nähtävyyksiä, vaan rakentaa toimiva arki uuteen ympäristöön. Tämä osoittautui onnistuneeksi valinnaksi. Kun viipyy pidempään yhdessä paikassa, syntyy rytmi ja tunne kuulumisesta. Tämä on jotain mitä lyhyillä lomamatkoilla harvoin ehtii kokea.

Arki jakautui luontevasti: tein aamupäivät ja usein myös iltapäivät töitä, samalla kun tyttäreni hoiti omia koulutehtäviään. Muut perheenjäsenet viettivät päivänsä retkillä ja tutkimassa lähialueita. Illat kokosivat meidät taas yhteen.

Tuntui, että aikaa oli yhtäkkiä enemmän, kun kaikki tavallinen arjen säätö jäi pois. Kaukana kotoa keskityimme vain olennaiseen. Päivät täyttyivät luontevasti ja sopivalla määrällä töistä, yhteisistä aktiviteeteista, syömisestä, “turisteilusta” ja yhdessäolosta ja samalla huomasimme yllätykseksemme kuluttavamme vähemmän rahaa, kuin kotona. Paikallisten tuotteiden ostaminen, torilla asiointi ja yksinkertaisempi elämäntapa vähensivät kulutusta huomaamatta. Kun aikaa oli enemmän, ei ollut tarvetta kiireiselle suorittamiselle tai jatkuvalle liikkumiselle paikasta toiseen.

Työn tekeminen tien päällä ei sen sijaan osoittautunut kovin toimivaksi. Siirtymäpäivinä en pääosin tehnyt töitä, mikä oli sekä realistinen että jaksamista tukeva ratkaisu. Etätyö vaatii kunnollisen työpisteen, hyvän yhteyden ja rauhan keskittyä.

Paluumatkalla teimme kolmen päivän pysähdyksen Hollannissa, jossa vierailimme entisen kollegani, Marian luona hänen työpaikallaan. Kyseessä on yhteisöllinen ja ekologinen puutarha vanhassa hedelmätarhassa, jossa viljellään paikallisia vihanneksia, yrttejä ja kukkia luonnon ehdoilla ilman torjunta-aineita tai keinolannoitteita. Paikka yhdistää kestävän ruoantuotannon, yhteisöllisyyden ja oppimisen. Puutarhasta löytyy myös kaksi “ekomökkiä”, joita vuokrataan ulkopuolisille. Majoituimme toisessa mökissä kolme yötä. Upea kokemus!

Hollannista jatkoimme takaisin Travemündeen, josta suuntasimme kohti Suomea. Matka päättyi, mutta samalla jäi tunne, että jotain olennaista arjesta kulki mukanamme kotiin: rauhallisempi rytmi ja muistutus siitä, miten vähällä voi elää hyvin. Matka vahvisti entisestään ajatusta siitä, että matkustaminen ei ole vain määränpää. Pidempi oleskelu yhdessä paikassa, lentämisen välttäminen ja arjen yksinkertaistaminen ovat kaikki keinoja tehdä matkustamisesta kestävämpää. Samalla ne rikastuttavat kokemusta tavalla, johon kiireinen lomailu harvoin yltää.